Tervetuloa Tillandsioiden maailmaan
Me haluamme sinun ymmärtävän Tillandsiaasi.
Meidän missionamme on kertoa sinulle mahdollisimman kansantajuisesti Tillandsioista.
Tillandsiat eli Ilmakasvit ovat kauniita ja helppohoitoisia. Mitä paremmin ymmärrät kasvisi elintavat, sitä helpommin sen hoitaminen onnistuu.
Tillandsioioden hoito on loogista ja onnistuu aloittelijaltakin. Kasvi on sitkeä eikä piittaa pienistä virheistä ja isot virheet on helppo välttää, kun muistaa huolehtia parista perusasiasta.
Ilmakasveja on olemassa useita satoja erilaisia ja ne ovat lähtöisin erilaisista olosuhteista. Kun tiedät minkälaisessa paikassa kasvisi luonnollisesti elää ja miten se selviytyy siellä, opit antamaan sille oikeat olosuhteet myös kotonasi.
Mikä parasta, opittuasi perusasiat ilmakasveista pysyt kasvia katsomalla päättelemään, mistä se on ja mitä se tarvitsee.
Tillandsia on helppo ja sitkeä kasvi. Se sietää miltei kaiken, muttei yli-innokasta kastelijaa ja huonoa kuivausta.
Ota siis rennosti ja nauti kasvistasi!
Sisällysluettelo:
Mitä Tillandsiat ovat
Kasvitiede
Hybridit
Variaatiot
Elinkaari
Kukinta
Pupsit
Siemenet
Pölytys
Miltä Tillandsiasi näyttää ja miksi
Moninaiset elinympäristöt
Lehtien paksuus
Lehtien kihartuminen ja kaartuminen
Trikomit
Xeric, Mesic ja Semi Mesic -alueet
Mitä ne ovat
Alueiden esittely
Miltä alueelta kasvini on kotoisin
Perusteellinen hoito
Valon tarve
Kosteus
- Kuinka paljon?
- Miten?
Tuuli / ilmankierto
Lämpötila
Lannoitus
Keinoja helpottaa hoitoa
Merkkejä kasvisi voinnista
Vinkkejä
Hyviä puolia Ilmakasveissa
Minne laittaisin Tillandsiani?
Tillandsiat ovat suomenkieliseltä nimeltään Ilmakasveja. Englanniksi Airplants, yhteen tai erikseen, molempia näkee. Kasveja on kutsuttu myös Eliaksenkukiksi.
Ilmakasvit elävät täysin vailla multaa. Ne nappaavat tarvitsemansa ilmasta, lehtiensä haivenien eli trikomien avulla. Tillandsiatkin kasvattavat juuret mutta vain kiinnittymistä varten.
Sääntöön on ainakin yksi poikkeus. Eliaksentillandsia (Tillandsia cyanea) kasvaa mullassa ja käyttää juuriaan ravinteiden ottamiseen.
Kaikki Ilmakasvit kukkivat. Suurin osa kasvattaa punertavan tai violetin sävyisen kukinnon. Tillandsiat voivat lisääntyä pistokkaista tai siemenistä.
Tillandsiat tarvitsevat vettä, valoa ja ravinteita kuten kaikki kasvit. Ilmakasveja kastellaan sumuttamalla tai kylvettämällä. Lajien kosteudentarve vaihtelee, perussääntö on noin kerran viikossa. Kastelun jälkeen kasvin on annettava kuivua kunnolla nurinpäin, jotta ylimääräinen vesi valuu ulos.
Kasvuolosuhteiden ajattelemiseen kannattaa myös uhrata hetki aikaa.
Ilmakasvit ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta sekä Yhdysvaltojen eteläosista. Elinympäristöt vaihtelevat laajasti. Tillandsiat ovat sopeutuneet niin aavikoihin kuin sademetsiin. Luonnosta Ilmakasveja löytyykin yli 700 erilaista lajia. Esimerkiksi Visuaalisessa Wikissä voi selailla lajilistausta: https://wikivisually.com/wiki/List_of_Tillandsia_species
Kasvitiede
Tillandsiat ovat epifyyttejä eli päällyskasveja, ne elävät kiinnittyneinä puuhun tai kiveen. Ilmakasvit eivät ole loiskasveja, ne käyttävät kasveja ja kallioita vain kasvualustanaan. Kaiken tarvitsemansa ne ottavat itse trikomiensa avulla.
Tillandsioiden suku kuuluu Ananaskasvien (Bromeliaceae) heimoon.
Koko sukupuu:
| Domeeni: | Aitotumaiset - Eucarya |
| Kunta: | Kasvit - Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit - Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvi - Bromeliad t Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset - Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset - Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Ananaskasvit - Bromeliaceae |
| Suku: | Tillandsiat - Tilland |
Tillandsioiden suvun nimellä on suomalaiset juuret. Carl von Linné nimesi ilmakasvit suomalaisen lääkärin ja kasvitieteilijän Elias Tillandzin (1640 - 1693) mukaan.
Tillandz oli alunperin sukunimeltään Tillander, mutta muutti nimensä jouduttuaan vakavaan merihätään. Hän teki paluumatkansa maitse ja otti nimekseen Til-Landz eli 'maitse'. Tillandz perusti Turkuun Suomen ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan. Hänen tieteelliseen tuotantoonsa kuului muun muassa ensimmäinen Suomessa laadittu kasviluettelo Turun ympäristön kasveista.
Kasvien nimeäjä Carl von Linné (1707 - 1778) oli ruotsalainen kasvitieteilijä, joka kehitti nykyaikaisen tieteellisen luokittelujärjestelmän eli tieteelliset nimitykset. Hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi mutta Linné järjesti". Ja Linne järjesti Ilmakasveille sangen osuvan Tillandsia-nimen.
Hybridit
Osa Ilmakasveista on hybridejä eli kahden eri Tillandsialajin yhdistelmiä. Hybridit syntyvät pölytyksellä, jolloin laji A pölyttyy lajin B siitepölyllä.
Pääosin hybridit ovat kasviharrastajien jalostamia. He ovat luoneet noin 200 erilaista hybridilajia. Erilajisten Tillandsioiden ristipölytystä tapahtuu myös luonnollisesti. Näitä uusia Tillandsialajeja saatetaan myöhemmin nimetä omaksi lajikseen ja hyväksyä lajilistaan.
Hybridin tunnistaa x-kirjaimesta Ilmakasvin nimessä. Esimerkiksi Tillandsia concolor x streptophylla on T. concolorin ja T.streptophyllan risteytys.
Variaatiot
Melkein jokaisesta Ilmakasvilajista on muodostunut yksi tai useampi variaatio eli muunnos. Variaation tunnistaa kasvin nimessä lyhenteestä "var". Muunnos eroaa kantalajista jollain piirteellään. Esimerkiksi Tillandsia brachycaulos var. multiflora kasvattaa kukkiessaan monta kukintoa, kun taas Tillandsia brachycaulos kasvattaa yhden.
ELINKAARI
Kukinta
Tillandsioiden, kuten muidenkin ananaskasvien, elinkaari kulkee yksinkertaisesti: kasva, kuki ja kasvata jälkeläinen. Pääsääntöisesti Tillandsiat kukkivat kerran eläessään. Jotkin lajit, kuten T.ionantha, saattavat kukkia useitakin kertoja.
Riippuu lajista ja olosuhteista kuinka pian Tillandsia kukkii ensimmäisen kerran. Aika vaihtelee täysikasvuisilla kasveilla kuukausista useisiin vuosiin. Auringonvalo ja riittävä ravinteiden saanti auttavat väriloiston synnyttämisessä.
Suurin osa ilmakasveista kasvattaa upean punertavia tai violetteja kukkia. Valkoiset kukat ovat myös yleisiä. Muutama harvinaisempi tapaus luo keltaisen kukinnan.
Pistokas/Jälkeläinen/Pupsi
Kukinnan jälkeen Tillandsiat kasvattavat pistokkaan. Jälkeläisiä kutsutaan usein nimellä "pupsi". Nimitys on lähtöisin englannin kielen sanasta pup eli pentu. Pupseja voi syntyä yksi tai useampia. Yleensä pistokkaat kasvavat emokasvin alimpien lehtien suojassa, muutamalla lajilla pistokas kasvaa kukkavarteen. Laajasta lajistosta löytyy myös kasveja, jotka kasvattavat pistokkaitaan ennen kukintaa tai samanaikaisesti kukinnan kanssa.
Pistokas saa kosteutta ja ravinteita emokasviltaan. Aikuisella kasvilla on paljon tricomeiden peittämää pintaa ravinteita hankkimassa. Tämän turvin pistokaskin selviää paremmin kosteuden vaihteluista. Pistokkaasta kasvava kasvi pääsee siis elämän alkuun huomattavasti helpommalla kuin siemenestä kasvava, jolla on vähän tricomi-pintaa ja on siten herkempi kuivumiselle.
Kukinta ja jälkeläisen kasvatus edellyttävät hyviä olosuhteita.Suotuisissa olosuhteissa emokasvi jaksaa tuottaa useita jälkeläisiä kerralla ja huonoissa olosuhteissa se näivettyy yhdestäkin jälkeläisestä.
Aikanaan pistokas kukkii ja saa oman jälkeläisen, joka taas vuorostaan kukkii ja lisääntyy. Luonnossa kasvavat Tillandsiat voivat kiinnittyneine jälkeläisineen muodostaa valtavia rykelmiä. Nämä "monenpolven" Tillandsiat voivat suurimmillaan peittää kokonaisia puunoksia tai kookkaita kiviä.
Alkuperäinen emokasvi kuolee jonain päivänä niin kuin luonnon elinkaaressa kuuluukin. Emokasvin elinikään vaikuttavat sekä olosuhteet että geenit. Hyvissä olosuhteissa kasvista voi tulla iso-iso-isomummo ja huonoissa olosuhteissa se nääntyy jo äitiyteen. Muista siis huolehtia emokasvin hyvinvoinnista.
Siemenet
Tillandsiat lisääntyvät myös siemenistä. Kukinnon paikalle kehittyy siemenkota, jonka auettua siemenet lähtevät tuulen vietäviksi. Tillandsian siemenet muistuttavat ulkonäöltään voikukan siemeniä. Mikäli siemen päätyy suotuisiin olosuhteisiin, se lähtee kehittymään uudeksi Ilmakasviksi.
Tarhoilla kasvatetaan Tillandsioita sekä pistokkaista että siemenistä. Jälkeläiset kehittyvät nopeammin emokasvin tarjoamien ravinteiden ja kosteuden avittamina. Siemenistä kasvatetuista Tillandsioista kasvaa vankempia ja runsaslehtisempiä kuin samoissa olosuhteissa kasvaneesta pistokkaista. Siemenlähtöinen kasvi ei saa kasvuapua emoltaan vaan joutuu kasvattamaan itselleen riittävästi lehdistöä selvitäkseen. Eli "tekemään kaiken työn ihan itse". Siksi siemenestä kasvaneessa tai todella pienenä irroitetusta pistokkaasta tulee runsaslehtisempi kuin emonsa ravinnolla eläneestä.
Kaikki Tillandsiat ovat suhteellisen hidaskasvuisia ja siemenistä kasvavat ovat vielä hitaampia etenkin alkuvaiheessa.
Pölytys
Suurin osa Tillandsioista on itsepölytteisiä. Tällöin pölytys tapahtuu yhden kukan sisällä. Kukan heteet taipuvat luotin päälle ja varistavat siitepölyn emin luotille.
Lajikirjosta löytyy myös kasveja, jotka tarvitsevat ulkoista apua pölytykseen. Esimerkiksi Tillandsia duratii on ristipölytteinen. Sen makealta tuoksuvat kukat houkuttavat yökkösiä huolehtimaan pölytyksestä. Monet Tillandsiat kuten T. velutina punertuvat myös lehdistään kukkiessaan, jotta ne kiinnostaisivat muun muassa kolibreja.
MILTÄ TILLANDSIASI NÄYTTÄÄ JA MIKSI
Moninaiset elinympäristöt
Ilmakasveja kasvaa luonnossa laajalla alueella, joka kattaa Yhdysvaltojen eteläiset osat sekä Keski- ja Etelä-Amerikan. Kasvualue on hyvin monimuotoinen ja olosuhteet vaihtelevat viidakoista pilvimetsiin ja aavikoihin sekä vuoristojen ylänköihin.
Näiden alueiden sisälläkin kasvupaikat vaihtelevat paljon. On eri asia kasvaa puunlatvassa sademetsässä kuin sademetsän alimmissa kerroksissa tai vesiputouksen äärellä.
Ilmakasvien lukemattomat muodot ovat muovautuneet evoluution myötä kunkin elinympäristön mukaan. Tillandsioille on kehittynyt lukuisia erilaisia ominaisuuksia, joilla ne selviytyvät kasvuolosuhteissaan. Lehtien paksuus, väri ja ravintoa imevät trikomit ovat tarkkaa ja loogista luonnonvalintaa.
Lehtien paksuus
Ohutlehtiset ilmakasvit ovat useimmiten kotoisin kosteista ilmastoista, joissa ilmankosteus on tasaista tai suurta – tai siellä sataa usein ja runsaasti. Ohutlehtisten Tillandsioiden ei siis tarvitse varastoida kosteutta, koska sitä on aina tarjolla.
Luonnollisesti tämänkaltainen ohutlehtinen kasvi tarvitsee kotioloissa tasaisemmin kosteutta.
Ohutlehtisiä kasveja elää myös kuivilla alueilla, mutta niihinkin pätee sama evoluution logiikka; Miksi kehittää vedenvarastointijärjestelmää, jos kosteutta, edes niukkaa aamukastetta, on säännöllisesti tarjolla. Kuivien alueiden alueiden kasvit myös hyötyvät lukuisista kapeista lehdistään; mitä enemmän tricomeita on aamukastetta keräämässä sen paremmin kosteuden saa kerättyä.
Paksummat lehdet ovat parempia varastoimaan kosteutta. Niitä kasvattavat Tillandsiat elävät alueilla, joissa kosteuden saanti ei ole taattua. Esimerkiksi aavikoilla ja ylängöillä. Paksumpaan lehteen varastoitunut vesi auttaa Ilmakasvia selviytymään kuivuuden yli. Vettä on siis kyettävä varastoimaan silloin kun sitä on tarjolla.
Lehtien kihartuminen ja kaartuminen
Ilmakasvit kykenevät myös suojautumaan kuivuudelta.
Kosteuden vähentyessä Ilmakasvit vetävät lehtensä kiharalle. Näin kasvi pienentää kosteutta haihduttavaa pinta-alaa. Tillandsia streptophylla on tästä loistava esimerkki. Sen lehdet ovat miltei suorat kun vettä on runsaasti ja vastaavasti kuivuessaan se vetää lehtensä tiukaksi kikkuraksi. Samoin toimivat monet muutkin Tillandsiat.
Tillandsiat voivat myös kaartaa lehtiensä ulkoreunat sisäänpäin. Kasvi tekee lehdestään koveran ja u:n muotoisen. Oikein kuivalla lehden reunat sulkeutuvat sisäänpäin tiukasti toisiaan vasten muodostaen o-kirjaimen. Hyvä esimerkki tästä on Tillandsia cacticola. Tämänkin ominaisuuden takana on sama evoluution logiikka: mitä kuivempaa, sen vähemmän on varaa menettää kosteutta.
Mutta avonaiset lehdet eivät vain haihduta kosteutta nopeammin. Ne ennen kaikkea tarjoavat kasville maksimaalisen pinta-alan kerätä kosteutta ja ravinteita - silloin kuin niitä on tarjolla. Avoimessa lehdessä kaikki trikomit ovat esillä vastaanottamassa elinvoimaa kasville. Trikomit ovat Tillandsioiden elinehto
Trikomit
Ovat sitä vaaleaa nukkaa kasvin pinnalla. Trikomit ovat kaikki kaikessa Tillandsialle. Trikomeiden määrä vaihtelee lajeittain, mutta oli niitä paljon tai vähän,niin trikomeiden tehtävät ovat samat.
Ensisijaisesti trikomit keräävät ilmasta kosteuden kasville.
Toiseksi trikomit ottavat ilmasta ravinteet Ilmakasville.
Ilmassa on aina epäpuhtauksia. Aavikoilla niukasti ja sademetsissä runsaammin. Trikomit nappaavat ympäriltään epäpuhtauksia kasvin ravinnoksi. Aavikon pöly, sadeveden mukana valuvat mineraalit ja muut ainekset päätyvät Ilmakasvin ravinnoksi trikomeiden kautta.
Nyrkkisääntönä on, että mitä enemmän kasvilla on trikomeita sen niukemmista olosuhteista se tulee. Tarvitaan paljon trikomeita, jos meinaa elää aavikon pölyllä. Vastaavasti sademetsissä on ympärillä paljon maatuvaa ainesta ja epäpuhtauksia, joten pienempikin määrä trikomeita riittää ravinnon keruuseen.
Muut kasvit ottavat kaiken tarvitsemansa maaperästä juurillaan, mutta Tillandsia ruokailee trikomeillaan.
Kolmas trikomeiden tehtävä on heijastaa auringon valoa.
Kyky heijastaa auringonvaloa ja kuumuutta pois on kasville elinehto vaativissa olosuhteissa. Trikomit heijastavat säteilyä ja säätelevät siten kasvin lämpötilaa. Trikomit myös vähentävät kosteuden haihtumista.
Lisäksi trikomit toimivat suojakerroksena hyönteisten tuhoja vastaan.
Kun muistaa nämä trikomeiden keskeiset tehtävät, alkaa päästä hyvin perille Ilmakasvien maailmasta. Tarvitsee vain katsoa kasvin trikomeita, niiden määrää, sijoittumista ja kehittyneisyyttä ja ajatella loogisesti. Luonnossa kaikkeen on syy ja luonto ei kehitä mitään ilman syytä.
MESIC, XERIC JA SEMI MESIC -ALUEET
Mitä ne ovat
Elinympäristön ymmärtäminen on avain hyvinvoivaan kasviin. Ymmärtämällä mistä kasvisi on kotoisin voit tarjota sille oikeat olosuhteet.
Kasvitiede jakaa Ilmakasvit karkeasti ryhmiin elinympäristöjensä kosteuden mukaan:
Hydric, Mesic, Xeric ja Semi Mesic.
Eli märän, kostean, kuivan ja seka-alueen kasveihin.
Pääasiassa Tillandsioita on myynnissä kahdesta pääalueesta, jotka ovat Mesic ja Xeric. Xeric-kasvit ovat yleisimpiä sitkeytensä ansiosta.
Alueiden esittely
HYDRIC = kostea, märkä
Tämän alueen kasvit elävät vedessä tai aivan veden partaalla. Niitä on harvoin saatavilla. Hydric-alueen kasvit ovat erittäin rajoitettuja mm. uhanalaisuusluokituksensa takia. Tästä ryhmästä ei juuri puhuta ja monissa luokitusluetteloissa Hydric-kasveja ei edes mainita.
Nämä Ilmakasvit asuvat esimerkiksi Brasiliassa ja Kolumbiassa. Kuvittele Amazon-joen suisto paksun puulatvuston alla tai Havaijin pääsaaren tuulenpuolinen sivusta. Tiheitä isolehtisiä latvustoja, jotka langettavat paljon varjoja. Ilmasto on lämmin, märkä ja sateinen.
MESIC = keskikostea, tuore
Tämä on toinen kahdesta yleisestä pääryhmästä. Mesic-alueen kasvit ovat tottuneet suureen ilmankosteuteen ja sadekausiin. Alueen ilmassa kulkeutuu paljon ravinteita. Hyviä esimerkkikasveja ovat butzii, bulbosa ja streptophylla.
Kuvittele Etelä-Amerikan viidakko. Sadetta tulee vähemmän kuin Hydricissä mutta ilma pysyy kosteana suurimman osan vuodesta. Täällä sataa säännöllisesti ja sumua kehittyy paljon. Myrskyt tulevat ja menevät. Kasvit saavat usein vettä mutta ehtivät kuivua välillä. Paksulehtisen latvuston alla on varjoisaa.
XERIC = kuiva
Tämä on toinen kahdesta yleisestä pääryhmästä. Tämän alueen kasveja on eniten myynnissä. Xeric-ympäristössä on kuumaa, kuivaa ja eniten aurinkoa. Kaikki saatavilla oleva kosteus täytyy hyödyntää ja varastoida. Aamun kosteus on useimmille elinehto. Veden saanti voi olla erittäin vähäistä pitkien kuivien kausien aikana. Tillandsia xerographica on loistava esimerkki Xeric-alueen kasvista.
Kuvittele Guatemalan ylängön puolikuiva mäntymetsä tai eteläisen Kalifornian pensasarot ja nummet. Lämpötilat ovat kuumempia kuin Mesic-alueella ja auringonvaloa on riittämiin.
SEMI MESIC -alueet
Luonnossa Tillandsioilla on hyvin moninaisia kasvupaikkoja. Joitain kasveja on vaikea sijoittaa selkeästi kumpaankaan pääryhmään. Ne ovat vähän siltä väliltä. Näitä kasveja on kotioloissa hoidettu sekä Mesic- että Xeric-alueen olosuhteiden mukaan.
Miltä alueelta kasvini on kotoisin
Miten kasvualue vaikuttaa kasvin ulkonäköön ja ominaisuuksiin?
Luonnossa kaikki on kehittynyt loogisesti. Ei tarvitse olla kasvitieteilijä päätelläkseen kasvin kannalta ihanteelliset olosuhteet. Esimerkiksi trikomien määrää katsomalla pääsee helposti jyvälle Ilmakasvin hoidon tarpeesta.
Erittäin tiivistettynä: mitä enemmän trikomeita, sitä harmaampi kasvi. Mitä harmaampi kasvi, sen paremmin se kestää kuivuutta ja auringonvaloa. Mitä vihreämpi kasvi, sen tasaisemman kosteuden se vaatii ja sitä heikommat eväät sillä on suojautua auringonvalolta.
Mesic-alueen Tillandsiat
Tasaisessa kosteudessa elävällä kasvilla ei ole ollut tarvetta huippuunsa kehittyneelle vedenkeruujärjestelmälle. Mesic-alueen kasvatti pärjää vähemmilläkin trikomeilla. Niitä on harvemmassa, Mesic-tillandsiat eivät ole trikominukan peittämiä. Ne näyttävät selkeästi vihreiltä ja tuntuvat sileiltä ja/tai vahamaisilta käteen.
Mesic-kasvien joillekin lajeille on aikojen saatossa kehittynyt myös hieman toisenlainen tapa varastoida vettä. Ne nappaavat veden ja ravinnerikkaan karikkeen lehtiensä haaroihin. Ravinteet ja kosteus kulkeutuvat sieltä kasvin jokaiseen sopukkaan monimutkaisen suoniston kuljettamana.
Xeric-alueen Tillandsiat
Vastaavasti kuuman ja kuivan alueen kasvilla täytyy olla täydellinen kyky ottaa kaikki ilmankosteus talteen. Xeric-kasveilla on enemmän trikomeita. Ne ovat suuria, hyvin kehittyneitä ja selkeästi havaittavia.
Xeric-Tillandsiat ovat trikominukasta hopeanharmaita. Nämä Ilmakasvit myös tuntuvat kuivemmilta ja hauraammilta käteen. Xeric-alueen kasveilla on yleensä enemmän lehtiä, mikä on luonnollista. Kasvilla on silloin enemmän vettä keräävää pinta-alaa.
Xeric-kasvit ovat sitkeämpiä ja helppohoitoisempia etenkin aloitteleville ilmakasvien harrastajalle.
Tillandsia tectorum on aivan huippuunsa viritetty xeric-ilmaston kasvi. Se on hohtavan hopeinen väriltään ja sen lehdet ovat kauttaaltaan suurten ja hyvin kehittyneiden trikomeiden peittämät. Tällä kasvilla on kaikki edellytykset selviytyä äärimmäisissäkin olosuhteissa.
Lopputoteama
Katsomalla kasvia pystyt päättelemään mistä se on ja mitä se vaatii. Muistathan huomioida, että myös kasvin muut erityispiirteet, kuten lehtien paksuus, vaikuttavat kasvin kykyyn varastoida kosteutta.
PERUSTEELLINEN HOITO
Valon tarve
Kaikkien kasvien lailla Tillandsiatkin tarvitsevat energiaa. Kasvit hankkivat energiaa fotosynteesillä eli yhteyttämällä. Siihen tarvitaan auringonvaloa, vettä ja hiilidioksidia.
Valon tarve ja sietokyky vaihtelee kasvualueiden ja kasvin ominaisuuksien, kuten trikomimäärän mukaan. Trikomeista ja kasvualueista kerromme tarkemmin tässä kohdassa.
Tillandsiat eivät ole nirsoja, joten väärä paikka ei tapa niitä. Ne kyllä elävät, mutta eivät kukoista. Saadaksesi kasvisi kukoistamaan ja kukkimaan sinun pitää ensin katsoa onko kasvisi mesic- vai xeric-alueen kasvi ja tarjota sille kotoisa määrä valoa.
Suurin osa myytävistä Tillandsioista on kotoisin xeric-alueilta, joten ne menestyvät parhaiten runsaassa suodatetussa valossa lähellä ikkunaa. Niiden ihanteelliset olosuhteet ovat suurinpiirtein reilun metrin päässä etelän- tai lännen suuntaisesta ikkunasta. Ilmakasvit pitävät valosta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta.
Osa xeric-alueiden kasveista, kuten xerographiga ja tectorum, kestävät myös suoraa auringonvaloa.
Mesic-alueiden kasveille kelpaa hyvin varjoisampi paikka.
Keinovalo on kasveille erinomaista, mutta ei saisi ylittää 12 tuntia vuorokaudessa. Luonnollisen valon ollessa rajattua ovat päivänvalo ja kasvivalot hyviä vaihtoehtoja. Ne tarjoavat juuri oikeantyyppistä valoa kasveille.
Lisää tietoa kasvivaloista löydät vaikkapa puutarha.netin artikkelista tai valaisinvalmistaja Airamin vinkeistä.
Kuten sanottua kasvit ovat sitkeitä ja sopeutuvaisia - sekä helppoja siirrellä. Voit aivan hyvin vaihdella kasvisi paikkaa mieltymystesi ja vuodenaikojen mukaan.
Kosteus
Tärkeintä on muistaa, että luonnossa sade ja tuuli kuuluvat yhteen. Ilmakasvi tarvitsee vettä, mutta aivan yhtä tärkeää on kuivaus.
Ilmakasvit pitävät pehmeästä vedestä, vältä kovan veden käyttöä. Jos haluat helliä kasviasi käytä sade- tai lähdevettä.
Jos olet perillä pH-tasoista, on hyvä tietää, että ilmakasvit suosivat hitusen hapokasta vettä. Paras väli emäksisyydelle on 5.5 - 6.0. Hanaveden pH on yleensä tätä korkeampi eikä siksi ole ihanteellista ilmakasveille. Mutta pH-tasoja ei kannata tuijotella. Hyvä, puhdas ja hapettunut vesi sopii erittäin hyvin.
Vesi on kasville elinehto, siksi sen saannista pitää huolehtia.
Vesi ei ole vaarallista, vaan huono kuivaus.
- Kuinka paljon?
Kun mietit miten ja kuinka paljon kastelisit Tillandsiaasi, ota huomioon, millaiselta alueelta kasvi on kotoisin ja miltä se näyttää. Onko se ankariin olosuhteisiin tottunut Xeric-alueen ilmakasvi? Onko sillä paksut lehdet, jotka varastoivat vettä vai haihtuuko kosteus nopeasti? Voit tarkistaa kasvisi ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia tästä kohdasta lähtien.
Kotimme ovat erilaisia. Puutalossa kasvit voivat paremmin ja uusissa koneellisen ilmanvaihdon taloissa kasvit vaativat enemmän huomiota.
Vuodenajatkin vaikuttavat. Talviaikaan sisäilma on yleensä erityisen kuivaa. Kesällä lämpö taas haihduttaa kosteutta nopeammin.
Kasvin veden tarve siis vaihtelee, mutta onneksi tillandsiat ovat helppolukuisia, joten näet kasvia katsomalla onko se veden tarpeessa. Lehtien kihartumisesta ja kaartumisesta löydät tarkempaa tietoa tästä kohdasta.
Mitoita kastelu olosuhteiden ja kasvisi ominaisuuksien mukaan tarkkailemalla kasvisi kuntoa. Vastausta sinun kasvisi kotihoitoon ei löydy netistä, vaan oman kasvisi lehdistä. :)
- Miten?
Lyhyesti sanottuna; sumutus, kylvetys, kuivaus.
Tillandsian voi kastella varovaisella vesisumutuksella suihkepullolla. Talvella noin kahdesti tai kolmesti viikossa, ilmankosteudesta ja lämpötilasta riippuen. Hieman useammin kesällä ja erityisen kuivassa ja lämpimässä ympäristössä. Jos suihkuttelet, hanki sumuttava suihkepullo. Isoja vesiklönttejä ampuva pullo jättää kasvin ytimen helposti märäksi. Sumuteltaessa kasvin voi pitää ylösalaisin, jolloin tyveen ei mene niin helposti vettä.
Suositeltavampi vaihtoehto sumutukselle on kasvin upottaminen huoneenlämpöiseen veteen. Kylvyssä kasvi ehtii imeä enemmän vettä ja ravinteita. Sumuttaessa osa vedestä menee kasvilta sivu suun.
Voit myös tehdä molempia; sumuttelulla ylläpitää erityisesti kasvin lehdenkärkien kosteutta ja kylvettämällä huolehtia koko kasvin kosteudesta ja ravinteiden saannista. Tämä yhdistelmä kysyy viitseliäisyyttä ja kasvinlukutaitoa, mutta saa kasvin näyttämään virheettömältä jokaista lehdenkärkeään myöten.
Kasvi kylvetetään korkeintaan kerran viikossa, useimmiten harvemmin. Kerran kuussakin voi riittää joillekin Xeric-kasveille. Kylpyveden on hyvä antaa hapettua rauhassa etukäteen.
Kylpyaika on noin 10-30 minuuttia lajista, olosuhteista ja kylpyvälistä riippuen. Kasvin voit laittaa kylpemään ihan kokonaan pinnan alle tai jättää tyven pinnan päälle. Tyven kasteleminen ei ole kasville välttämätöntä, se saa kyllä lehdilläänkin riittävän annoksen kosteutta.
Xerographican ja muiden tiivistyvisten kasvien tyveä ei kannata kylvettää, ellei sinulla ole todella hyvää kuvauspaikkaa kasvillesi. Xerographican lehdet ovat kuin liukumäet, jotka kiidättävät veden kasvin sisälle mutta eivät ulos ja kasvin sisälle jäävä kosteus mädännyttää kasvin.
Mikäli Ilmakasvi kukkii, on kukinto pidettävä pois vedestä, jotta se ei vahingoitu.
Kylvyn jälkeen seuraa hoidon tärkein vaihe. Ravista kasvista huolellisesti ylimääräiset vedet pois ja jätä se kuivumaan nurinpäin. Hyviä kuivumispaikka on ilmava. Ritilikkö tai narusta roikkuttaminen ovat erinomaisia. Myös pyyhkeen tai talouspaperin päällä on hyvä kuivattaa. Pari tuntia riittää, mutta kasvi voi olla valuttumassa seuraavaankin päivään saakka. - Tai elää koko elämänsä nurinpäin. Sehän on epifyytti, jolle nurinpäin olo on täysin luonnollista. ;)
Voit toki tehdä kaikki hoitotoimenpiteet voi tehdä kasvin tyvi ylöspäin, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Valuttaminen on tärkeää, koska Tillandsian tyvi mädäntyy jos sinne jää muhimaan kosteutta.
Jos säilytät Tillandsiaasi kuvun alla, lasipallosssa tai muussa suljetussa tilassa, missä ilma ei kierrä, ole erityisen huolellinen kuivaamisen kanssa. Kosteutta ei saa jäädä ilmakasviin tippaakaan. Anna kasvisi kuivua kunnolla kastelun jälkeen ennen kuvun alle laittamista.
Mikäli olet lähdössä lomalle, voit antaa kasvillesi pitkän kylvyn, jolloin se ehtii imeä itsensä täyteen vettä. Muista, että pitkä kylpy vaatii superhyvän kuivauksen. Myös lomalta palatessa kasvin voi virkistää pitkällä kylvyllä.
Tuuli / ilmankierto
Kotioloista puuttuu ilmakasvin kannalta elintärkeä elementti, tuuli.
Tuulen tärkeyden ymmärtää hyvin, kun ajattelee kasvin oloja luonnossa. Luonnossa vettä tulee ajoittain niin paljon, että maa lakoaa alta. Mutta mitä kovempi sade, sen kovempi tuuli. Luonnossa hurrikaanit hakkaavat puuhun kiinnittynyttä kasvia niin voimalla, ettei vesi jää seisomaan kasvin ytimeen.
Siksi on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota kasvin kuivaamiseen sekä sumutuksen että kylvetyksen jälkeen.
Kuten aiemmin kerroimme, vesi ei ole vaarallista, mutta vesi ja huono kuivaus ovat tappava yhdistelmä.
Hyvä ilmanvaihto sekä riittävä ilmatila kasvin ympärillä, varsinkin kasvin tyvellä, ehkäisee kasvin mädäntymistä.
lmakasvi ei saa olla koko aikaa märkänä tai kosteana, ellei se ole kotoisin kosteilta alueilta.
Useimmat Tillandsiat ovat kotoisin aavikoilta tai viileiltä, kuivilta ja tuulisilta ylängöiltä, joten hyvä ilmankierto on tarpeellista niiden hyvinvoinnille.
Ilmakasveja ei myöskään kannata kylvyn jälkeen kuivata patterin päällä, vaikka patterista lämpö nouseekin ylöspäin. Kasvin kannalta hyvä ilmankierto ei tarkoita paahdetta ja ylöspäin nousevaa lämpöä vaan ihan oikeaa tuulta.
Mikäli sinulla on paljon kasveja kylvetettävänä tai sinulta puuttuu hyvällä ilmankierrolla varustettu paikka kasvien kuivaamiseen, suosittelemme pienen tuulettimen hankkimista kasvien iloksi.
Lämpötila
Tillandsiat ovat sitkeitä eivätkä ihan helposti ota siipeensä. Ne eivät kuitenkaan selviydy pitkään liian kylmässä tai kuumassa.
Alin lämpötila, jossa ilmakasvit viihtyvät on noin 10 astetta. Tillandsiat kukoistavat 18-29 asteen lämmössä.
Tillandsia usneoides eli naavatillandsia kestää öitä miinuspuolen lämpötiloissa ja jopa muutaman päivänkin. Tämä olisi kuitenkin useimmille ilmakasveille aivan liian kylmää.
Ilmakasvi kannattaa pitää kauempana lämmönlähteistä kuten takka tai lämpöpatterit, jotta kasvi ei kuivu.
Lannoitus
Luonnon keskellä Tillandsia saa kaikki tarvitsemansa ravinteet suoraan ilmasta. Sisätiloissa kasvi tarvitsee hieman apua jaksaakseen kukkia ja kasvattaa jälkeläisiä. Tähän yhtälöön vaaditaan toki myös muuten oikeat olosuhteet.
Lannoitteen kanssa ei saa innostua, sitä tarvitaan erittäin vähän ja harvoin. Useimmat Tillandsiat ovat tottuneet niukkuuteen. Suuri määrä lannoitetta ja liian usein annettuna on kasville haitaksi. Liika lannoitus polttaa kasvin.
Ilmakasveille myydään omaa lannoitetta, mutta mikäli haluat olla ekologinen, niin jätät yhden muovipullon hankkimatta ja käytät esim. orkidea- tai merilevälannoitetta.
Annostus on puolet orkideoiden annoksesta. Ei enempää.
Lannoite laimennetaan tarvittaessa ja annostellaan kylpy- tai sumutusveteen. Lannoitus on tarpeen lepokaudella eli syksyllä ja talvella noin kerran kuussa. Kasvukaudella, siis keväällä ja kesällä, parin viikon välein, enintään kerran viikossa.
Kukkivien ja jälkeläisiä kasvattavien ilmakasvien lannoitusta ei passaa unohtaa. Muista, että itse kukinto on herkkä eikä sen kylvettämistä suositella.
Ilmakasvit himoitsevat ennen kaikkea typpeä, kaliumia ja fosforia. Tavanomaiset kukkalannoitteet eivät sovi Tillandsioille. Tämä johtuu siitä, että tyypilliset lannoitteet on suunniteltu kasveille, jotka ottavat ravinteensa mullasta juurillaan. Ne eivät siten sisällä tarvittavia mineraaleja oikeassa muodossa tai mittasuhteessa.
Lannoitteen typpi ei saa olla maahiukkasiin sitoutuvaa. Sopivia typpejä ovat ammoniakki- ja nitraattityppi, joita ilmakasvien on helppo imeä. Esimerkiksi nitraattityppi jää maanesteeseen ollen huuhtoutuvaa ja liikkuvaa.
Kylpyvinkki; Mikäli kotonasi on tilaa vesiastialle ja haluat olla huippu ekologinen, niin voit kehittää kylpyvedestä luomulannoitetta jättämällä veden vaihtamatta. Kylpevistä kasveista irtoaa ravinteita ja lehtiä kylpyvteen, jolloin vesi muuttuu kerta kerralta ravinteikkaammaksi. Näin vedestä kehkeytyy luonnon oma ravinnesammio, oikea luomukylpy. Tämä kylpy kelpaa myös orkideoille. Tarvittaessa voit laimentaa vettä xeric-kasveille ja antaa runsaampana mesic-kasveille.
Keinoja helpottaa hoitoa
Kun kasvi on oikeassa paikassa, sen hoitokin on helpompaa. Ja päinvastoin. Mikäli laitat mesic-kasvin zeric-kasvin paikalle joudut kastelemaan sitä paljon enemmän kuin normaalisti joutuisit. Kannattaa siis laittaa kasvit lajityypillisiin olosuhteisiin, niin pääset hoidossakin helpommalla.
Toinen kastelua vähentävä vinkki on käyttää lasiastioita. Terrassa, kuvun alla tai lasipallossa kasvi pidättää paremmin kosteutta, se ikään kuin luo itselleen oman pienilmaston. Simppelisti sanottuna se luovuttaa ja käyttää luovuttamansa.
Terrassa kannattaa olla hyvä ilmanvaihto ja lasipallossa pitäisi olla pari henkireikää ilmanvaihdosta huolehtimassa. Umpinaiseen astiaan ei pidä laittaa kosteaa ilmakasvia, vaan sen on annettava kuivua erittäin huolellisesti kastelun jälkeen.
Me emme suosittele lasipalloon sumuttamista, koska vesi tuppaa jäämään kasvin tyvelle mädännyttäen kasvin.
Kolmas kiva vinkki on laittaa kasvit lasiastioihin tyvipuoli ylöspäin. Näin kasvit ovat valmiita sumutteltaviksi ilman kääntelyä tai pelkoa tyvelle jäävästä vedestä. Näin voit sumuttaa suoraan astiaan.
Huomaathan, että liian valoisaan paikkaan sijoitetussa lasiastiassa lämpötila voi nousta kasville kestämättömäksi. Kannattaa tarkistaa kasvin vointi etenkin auringonvalon lisääntyessä. Talvella sopiva paikka voi olla kesällä liian kuuma. Onneksi kasveja on kevyt siirrellä olosuhteiden muuttuessa.
Neljäs näppärä keino on laittaa lasiastian sisälle pieni vesikippo. Kipossa oleva vesi pitää ilman kosteampana astian sisällä, näin sinä pääset vähemmällä ja kasvisi voivat hyvin.
Myös muut kosteutta pidättävät materiaalit, kuten sammal, toimivat hyvin pullopuutarhoissa. Voit sumuttaa sammaleen kosteaksi ja se pitää ilman kosteampana astian sisällä. Tällöin kasvin ei pidä olla kosketuksissa sammaleeseen vaan esimerkiksi oksanvenkuraan asetettuna.
Pienet suihkulähteet ja vesiputoukset ovat sekä kauniita että hoitoa helpottavia elementtejä.
Ilmakasville on aivan sama ovatko ne "oikeinpäin" vai "nurinpäin", mutta laiska kastelija laittaa kaikki sumutettavat kasvit "nurinpäin", jolloin kasvin voi sumuttaa niille sijoilleen. Ja taas pääsee helpommalla.
Loman ajaksi kasvit kannattaa laittaa lähekkäin. Näin ne tekevät ilmasta itselleen suotuisamman ja pitävät huolta toisistaan. Vesiastia kasvien lähellä ja hyvä kylvetys ennen lomaa auttavat kasveja selviämään paremmin poissaolosi ajan.
Merkkejä kasvisi voinnista
Jos kasvin lehdet ovat auringon polttamia, se on liian valoisassa kohdassa. Sille kannattaa etsiä varjoisampi paikka.
Jos aurinko kuumentaa liiaksi lasiastiaa, lehdet muuttuvat ruskeiksi tai vaalentuneiksi. Siirrä lasiastia pois suorasta auringonvalosta tai lisää kosteutta kasville.
Vastaavasti Ilmakasvin väri alkaa haalistua harmaaksi ja hailakaksi, jos se saa liian vähän valoa.
Kihartuvat lehtien päät ja lehdet, ryppyisyys, lehtien reunojen kääntyminen kouruiksi sekä kasvin lehtien kärkien muuttuminen ruskeiksi ovat merkkejä kuivumisesta. Tihennä kasteluaikataulua tai pidennä kylpyaikaa.
Ruskea tyvi, mustenevat ja lähes violetit lehtien tyvet ja osat ja osiksi hajoava kasvi ovat merkkejä liiasta kosteudesta. Poista huonot osat mätänemisen leviämisen estämiseksi ja niukenna kastelua. Etsi kasville hyvin tuulettuva paikka.
Huomioithan, että toisilla lajeilla on luonnostaan tumma tyvi. Terve tyvi tuntuu napakalta käteen.
Kasvin tuntuessa tyvestä pehmeältä ja lötköltä se on tainnut saada liikaa vettä. Vähennä heti kastelua.
Jotkut lajit, erityisesti tuulisilta alueilta kotoisin olevat, mätänevät salakavalasti. Niillä ei näy tummaa tyveä tai muita ulkoisia ulkoisia mätänemisen merkkejä. Totuus niiden kunnosta selviää nappaamalla kevyesti kiinni kasvin keskimmäisistä lehdistä. Jos lehti lähtee kevyesti "tukistamalla" irti ja se on tyvestä tumma, on huono ilmanvaihto vaatinut veronsa.
Varisevat alalehdet ovat joko ylikastelun aiheuttamaa mädäntymistä tai stressiä, joka johtuu kasvuympäristön muutoksesta tai kastelusta.
Kupari, ruoste ja liiallinen lannoitus ovat myrkkyä ilmakasville. Näistä seuraa kasvin kunnon heikkeneminen ja lopulta kuolema.
Tyvellä olevat "tavalliset kuolleet" lehdet ovat aivan normaalia kaikille kasveille. Ei stressiä; kasvit kasvavat ja vanhenevat.
Kasvi näyttää huonommalta kuin kesällä. Aivan normaalia, talvella kasvit voivat huonommin. Voit lisätä valoa, ilmankosteutta ja ilmanvaihtoa.
Tiedämme, että moni asia kasvin voinnissa näyttää keskenään samalta. Esimerkiksi valon puute ja liika kuumuus, jotka molemmat vaalentavat lehden. Pienellä pähkäilyllä voit kuitenkin poissulkea monta vaihtoehtoa. Jäljelle jäävä vaihtoehto osuu useimmiten oikeaan.
Helppo mutta karkea nyrkkisääntö on;
- Jos kasvin keskeltä pukkaa uutta tervettä lehteä, kasvi on ravittu ja elinvoimainen.
- Jos kasvin keskiosan lehdet ovat kärjestään kuivia tai kihartuneita, niin kasvi on kuiva.
- Jos kasvin tyven lehdet ovat kuivat ja koppurat, niin kasvi on saanut liikaa vettä.
Hyviä puolia Ilmakasveissa
Tillandsia on mainio eläintalouksien koristekasvi. Se on turvassa uteliailta tassuilta ja hampailta kuvun alla, terrassa tai korkeuksissa roikkumassa. Tälle kasville on helppo löytää paikka, johon lemmikki ei pääse.
Tillandsia ei myöskään ole myrkyllinen, joten ei haittaa vaikka lemmikki tai lapsi pistäisi kasvin suuhunsa.
Tilandsia sopii myös homealtistuneelle ihmiselle, koska se ei tarvitse multaa.
Ja kyllä, Tillandsiatkin puhdistavat huoneilmaa.
Kasvit tekevät hyvää ihmiselle. Ne lisäävät viihtyisyyttä, parantavat huoneilmaa, niiden hoito laskee stressitasoa ja Tillandsiat suorastaan yllyttävät luovuuteen ja käsillä tekemiseen.
Hyvä luontosuhde luodaan jo lapsena ja lapset suorastaan rakastavat tillandsioiden hoitoa. Tillandsioiden esillelaitto kehittää kädentaitoja ja visuaalista silmää.
Minne laittaisin Tillandsiani?
Ilmakasvi on kuin kaunis elävä koriste. Mullattoman ja siten ruukuttoman kasvin voi asetella minne vaan. Alusta tai astia ei ole välttämätön, Tillandsia viihtyy yhtä hyvin itsekseen hyllyllä tai pöydällä katseenvangitsijana.
Kasville voi keksiä alustan, joka tekee siitä modernin taideteoksen. Tillandsiat näyttävät parhaat puolensa esimerkiksi puun oksilla, kaarnalla ja erilaisten kivien päällä. Kasville voi kieputtaa metallilangasta kierukan, jolla sen voi kiinnittää vaikka seinälle tai taulun kehysten sisälle.
Kuparia ei saa käyttää sen antibakteeristen ominaisuuksien takia. Kupari on myrkyllistä kasveille.
Monen kotoa löytyy upeita astioita, purkkeja ja pulloja, jotka ovat jääneet käyttöä vaille ja unohtuneet kaapin ylimmälle hyllylle. Se isoäidin säästämä hieno lautanen saa uuden elämän ilmakasviasetelmasta ja kristallimaljakko suorastaan huutaa ilmakasvia kaverikseen.
Ilmakasveille myydään paljon erilaisia astioita, mutta on paljon ekologisempaa antaa joutilaille kipoille uusi elämä ilmakasvien alustana. Kirpputoreilta tekee paljon hyviä löytöjä edullisella hinnalla ja ekologisesti.
Mikäli pidät puutöistä, voit rakentaa ilmakasville seinätauluja, telineitä, amppeleita ja vaikka mitä. Tässäkin asiassa vain luovuus on rajana.
Jos virkkaaminen, helmityöt tai narutyöt ovat sinun juttusi, niin ilmakasveille voi tehdä runsaasti erilaisia amppeleita.
Terrat ovat kirjaimellisesti aivan omia pienoismaailmojaan. Niitä voi tehdä pieneen lasipalloon tai -purkkiin, kuten myös valtavaan vanhaan akvaarioon. Perinteiseen akvaarioon on hyvä laittaa ilmanvaihto, mutta terrassa ilmanvaihto on yleensä kunnossa.
Myös pullopuutarhat ovat loistavia ja kauniita paikkoja ilmakasveille. Pullopuutarhoja tehdään yleensä avoimina versioina ilmakasveille. Suljettu pullopuutarha kysyy tietoa ja taitoa, mutta ilmakasvit soveltuvat niihinkin. Netistä löytyy lisätietoa suljetuista pullopuutarhoista.
Hyvä idea on laittaa pulloon hieman koristehiekkaa pohjalle ja kasvin lisäksi kuivaa sammalta ja kiviä. Merelliseen maisemaan kuuluu tietysti simpukoita ja kotilon tai merisiilin kuoria. Huikeimmat luomukset ovat miniatyyrimaisemia ja kuvaavat tiettyä paikkaa tai ympäristöä.
Jos olet haaveillut silmiä hivelevästä sammalseinästä (englanniksi moss wall), ovat ilmakasvit helpoin tapa toteuttaa kasvien täyttämä tilanjakaja. Toteutusvaihtoehtoja on pilvin pimein. Simppelein versio on hankkia haluamasi kokoinen ruudukko, jonka jokaiseen ruutuun voit sijoitella Tillandsian. Hoito onnistuu kevyesti sumuttamalla.
Hulppeimmillaan viherseinät ovat kuin seinille laitettuja terroja. Niihin voi rakentaa vesiputouksen, kallionkielekkeineen ja maisemoida koko komeuden ilmakasveilla. Tässä komeudessa vesiputouksen kosteus huolehtii seinäterran kasvien kosteudesta. Lasiliikkeet tekevät mittatilaustöitä ja akvaarioliikkeistä saat sopivia materiaaleja sekä hyviä neuvoja. Ja kierrätyshenkinen tuunaa omanlaisensa vaikka vanhasta lasikaapista. Niitä saa kierrätyskeskuksista hyvin edullisesti.
Pinterest on vaarallisen hyvä paikka hakea ideoita ilmakasveille. Kaikki haut kannattaa tehdä englanniksi, niin maailman upeimmat ilmakasvi-ideat ovat käsilläsi. Hyviä hakusanoja ovat ilmakasvit deco (airplants deco), viherseinä (green wall), sammalseinä (moss wall), pullopuutarha (bottle garden), vivaario (vivarium) ja terraario (terra/terrarium).
Myös Googlen kuvahaulla löytyy hyviä ideoita.
Meillä kaikilla on oma käsityksemme kauneudesta. Kaikkien kodit ovat erilaisia ja useimmilla meistä on joku lempimateriaali minkä kanssa tykkäämme puuhailla. Unohda käsityksesi ruukkuun sidotusta kasvista, päästä luovuutesi valloilleen, kokeile rohkeasti ja huomaat kuinka rikasta elämä ilmakasvien kanssa onkaan.
Luovaa ilmakasvielämää ja onnistumisen iloa sinulle ja kasvillesi <3
